Samoissa maisemissa henkisesti ja fyysisesti liikkuu myös tämä tarina. Sitä kertoo Jeong Yun, joka saa soiton entiseltä opiskelutoveriltaan ja poikaystävältään Myeong-seolta: heidän ihailemansa professori on sairaalassa, huonona.
Yun lähtee katsomaan professoria ja samalla sukeltaa muistoihinsa. Hän muutti aikoinaan maalta kaupunkiin, sillä äiti toivoi hänen opiskelevan. Yun oli sulkeutunut tyttö, joka ei viihtynyt ihmisten kanssa. Yksinäisyyttä pahensi äidin kuolema, jonka tyttö otti raskaasti. Mutta kun hän tutustui Myeong-seoon ja Miruun, hän ei ollut enää yksin.
Kirja kuvaa haikean kauniisti nuoruutta, ystävyyttä, tunteiden heräämistä ja kasvua, myös kipeitä eroja ja irtiottoja, jotka nekin kuuluvat nuoruuteen. Ihmisten lisäksi se kuvaa paikkoja, näkymiä ja tapahtumia sekä muun muassa ruokaa tarkoin yksityiskohdin, mikä saa lauseet elämään. Lukemissani aasialaisissa kirjoissa muuten usein on näin: syömisestä puhutaan paljon ruokalajit ja niiden valmistustavat huolellisesti selostaen, samoin kuin muutkin arkiset asiat. Ehkä yksityiskohdissa on suosion salaisuus! Ainakin ne tuovat eksotiikkaa länsimaiselle lukijalle, vahvan lisämausteen varsinaiseen tarinaan.
Kirjailija on taitava, mutta edellisen kirjan lumoa en tavoittanut: Yunin kokemukset jäivät sen verran kaukaisiksi, vaikka monta asiaa tunnistan ja kerronnan komeuden huomaan. Teksti tuntui hieman raskassoutuiselta, ehkä juuri suuren detaljimäärän ja verkkaisen, romanttisen, surumielisen vireensä vuoksi. Vaikka paljon tapahtuu! Koko maan ja maailman tapahtumat, demokratian heräily, mielenosoitukset ja kyynelkaasupilvet läikkyvät nuorten tarinan reunoilla. Suurimmat draamat ovat kuitenkin heidän henkilökohtaisiaan, eikä niistä jää keveä mieli.
Kenelle: Tunteikkaalle lukijalle, Aasian ystävälle, kehityskertomusten ahmijalle.
Muualla: Syksyn lehti liikuttui. Kirjasähkökäyrän Mai löysi samankaltaisuuksia Murakamin Norwegian Woodiin. Hyvä huomio, samaa mieltä!
Into 2017. Kustantajan lukukappale.
Hieno postaus, Arja. Kyllähän kirjailija on taitonsa näyttänyt näillä kahdella kirjalla. Pidin enemmän Pidä huolta äidistä, mutta Jään luoksesi on myös vaikuttava kirja. Ehkä se ei avautunut niin hyvin, koska Etelä-Korean historia ei ole niin tuttua, vaikka etsin kyllä siitä tietoja kirjan lukemisen jälkeen. Sai kiinnostumaan maasta.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa <3
Kiitos Mai! Varmasti onkin niin, että historiantuntemus - jälleen kerran - vahvistaisi lukukokemusta. Minua etäännytti kuitenkin eniten opiskelijamaailma. Mutta taitava on tekijä ja kirjan soisin löytävän lukijoita.
PoistaMinulla on mennyt ihan ohi, että tältä kirjailijalta on suomennettu jo toinen teos. Molemmat kiinnostavat. Voisikohan tätä suositella lukiolaisillekin? Norwegian Woodia olen kokeneemmille lukijoille mainostanut.
VastaaPoistaVoisi varmaan suositella lukiolaisille, joita Aasian kulttuuri ja elämä kiinnostaa! Yhtymäkohtia omaankin nuoruuteen löytyy varmasti. Suosittelisin sillä varauksella, ettei tämän kirjailijan kirjoissa ole Murakamin kaltaista fantasiaelementtiä.
PoistaKiitos kirjan esittelystä Arja. Luimme Pidä huolta äidistä Naisten Pankin lukupiirissä ja tykkäsimme siitä kovasti. Ostin tämän kirjan tyttärelleni joululahjaksi ja sieltä se sitten kulkeutuu myös minulle luettavaksi. - Mukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaPidä huolta äidistä on ihan mahtava kirja. Luulen, että pidät myös tästä. Kiitos Anneli, samoin hyvää viikon jatkoa sinulle!
Poista