Kirjasampo tarjoaa lukuvinkkejä, Ylen lista keskittyy kirjoihin, jotka kuvaavat kirjan julkaisuvuotta ja ajankohtaa parhaiten. Lähtökohta on siis eri, ja se on hyvä muistaa. Kirjasammon vinkkeihin voin täysillä yhtyä, sen minkä teoksia tunnen. Ihan paria poikkeusta lukuunottamatta, nimittäin:
Vuonna 2012 ilmestyi Emmi Itärannan Teemestarin kirja, Kirjasammon listalla, eikä sen hienoutta ole tarvetta kyseenalaistaa, vaikkei se minulle ollut tärkein. Sillä samana vuonna ilmestyi Aki Ollikaisen Nälkävuosi, joka liikutti ja liikuttaa minua isosti ja jota muistelen usein edelleen. Saman tekee Sirpa Kähkösen Hietakehto, jonka myötä koukutuin Kuopio-sarjaan peruuttamattomasti. Ulla-Lena Lundbergin Jää voitti Finlandian ja tuli toiseksi Blogistanian parhaat -äänestyksessä Ollikaisen jälkeen, mutta minulle jäi kaukaiseksi. Kuvassa Sirpa Kähkönen bloggaajatapaamisessa joulukuussa 2017. Yksi hienoja kirjatapahtumia viime vuonna!
Entä 2010? Olisin mielelläni nähnyt listalla Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta. Tosin Markus Nummen Karkkipäivä (Yle) on myös hieno valinta. Kirjasammon valitsema Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan riemastutti ja kuvaa hyvin suomalaisuutta sekin, mutta jäi kuriositeetiksi.
Vuosi 2008. Petri Tamminen on hieno, mutta asettaisin kärkeen Maarit Verrosen Karsintavaiheen. Vahva ehdokas olisi myös Johanna Sinisalon Linnunaivot. Sinisaloa löytyy listalta tosin muualta. Toisaalta Ylen valitsemaa Sofi Oksasen Puhdistusta on mahdoton ohittaa, sen verran se on möyhentänyt sekä historiakäsitystämme että kirjallista kenttää. Vuosi oli muuten (sekin) todella kova kirjallisesti Suomessa: Finlandia-palkinnoista kisasivat Oksasen kanssa Katri Lipsonin Kosmonautti, Arne Nevanlinnan Marie sekä Pirkko Saisio, Olli Jalonen ja Juha Seppälä.Vuoden 2006 must-luettava kirja on eittämättä Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Ei Markku Pääskynen (Kirjasampo) eikä edes Leena Krohn (Yle), vaikka he ovat myös huippuja ja ehdottomasti luettavia kirjailijoita. Mutta Westön pääteos on jättänyt niin ison jäljen monen tai ainakin tämän lukijan mielenmaisemaan, että muut jäävät siitä kauas. Tosin se ei kerro ilmestymisvuodestaan, joten karsiutui Ylen listalta, mutta kertoo lukijoistaan sitäkin enemmän. Kirjasammolla on Westön esikoisromaani Leijat vuoden 1996 kirjana, ja se on oikein!
Myös vuoden 2003 Kirjasammon valinnan ostan: Pirkko Saision Punaisen erokirjan. Samana vuonna ilmestyi myös Margaret Atwoodin Oryx ja Crake.
Vuonna 2000 ilmestyi tuoreen Savonia-voittajan Asko Sahlbergin Pimeän ääni! Se olisi omalla listallani, varsinkin kun tiedämme Sahlbergin komean tuotannon siitä alkaen.
Vuonna 1990 Yle valitsi Olli Jalosen Isäksi ja tyttäreksi -kirjan. Noihin aikoihin ilmestyi vielä tiuhaan Kalle Päätaloakin. Tuntuu muinaiselta, vaikkei aikaa ole kulunut kolmeakymmentä vuottakaan! SKS:n Aleksis Kiven palkinnon sai vuonna 1990 Hannu Salama, jonka sai tänä vuonna 2017 Eeva Kilpi, ja hänen teoksiaan löytyy molemmilta listoilta, eri vuosina.
Ja vuosi 1989: Anne Tyler voitti Pulitzer-palkinnon! Mutta kotimaisista piti puhumani: vuoden kirjavalintani olisi sama kuin Ylellä eli Annika Idströmin Kirjeitä Trinidadiin. Ravisti aikoinaan lujaa nuorta naista. Ei voita Kirjasammon ehdokas Petter Sairanen. Paitsi että en ole edes lukenut Sairasta, joten paha sanoa, ravistaisiko vielä enemmän. Lukulistalle siis.
1983 oli aikaa, jolloin kansainvälisessä kirjallisuudessa loisti Stephen King peräti kolmen kirjan julkaisullaan. Uinu, uinu lemmikkini on karmein lukemani kirja ikinä, josta näin painajaisia pitkään. Kotimaassa Raija Siekkinen ja Ilpo Tiihonen saivat Kalevi Jäntin palkinnot (Finlandia-palkinto perustettiin vasta seuraavana vuonna), joten myös nämä voisivat olla lukuvinkkilistalla. Raija Siekkinen on Kirjasammon listalla vuoden 1993 kohdalla, jolloin hän sai Runeberg-palkinnon. Tuona vuonna Maarit Verronen voitti Kalevi Jäntin palkinnon ja Portti-palkinnon vuoden parhaasta fantasiakirjasta sekä oli Finlandia-ehdokkaana ensimmäistä kertaa.
Koko 1980-luku, etenkin sen alkupuoli, on mieleeni jäänyt vaisuna kirja-aikana, vaikka luin paljon jo silloin. Spontaanisti mieleen tulee Idströmin lisäksi vain Anja Kauranen. Joku Eeva Joenpelto tai Arto Paasilinna eivät napanneet nuoreen. Tosin luin tuolloin koko Kalle Päätalon Iijoki-sarjan, jostain ihmeen syystä se koukutti parikymppisenä! Esa Sariolaa muistan myös lukeneeni. Suurin mielenkiinto taisi kuitenkin kohdistua romantiikkaan ja jännitykseen, koviin dekkareihin.
1970-luvulla olin vielä lapsi ja nuori teini, eikä kirjamuistoja paljon ole. Olen ilahtunut, että Kirjasampo kertoo siitäkin kirja-ajasta. 13-vuotiaana ihaninta lukemistani olivat Netta Muskettit, joita olen säilyttänyt muistoksi, lukea en uskalla, ettei muisto rapaudu. Aikuisten kirjahyllyn puolelle siirtymisen muistan hyvin: kun lastenkirjat oli luettu, oli pakko keksiä jotain muuta. Ja se muu oli Agatha Christie, ja sen myötä SaPo-sarja.
Vuonna 1962 Pentti Saarikoski julkaisi kirjan Mitä tapahtuu todella? Se oli Ylen listalla. Kirjasammolla on Irene Hammarin romaani Saari (Tammi). Selvä, ostan molemmat vinkit.
Vuonna 1936 valmistui Helsingin Postitalo - tiedän työni puolesta ja muistan varmaan loppuikäni aina kyseinen vuosi mainittaessa. Samana vuonna julkaistiin Sally Salmisen Katriina, joka on jo lukulistallani, kunhan uusi käännös ilmestyy vuonna 2018. Kirjasampo on valinnut lukuvinkikseen Viljo Kojon novelleja.
Vuonna 1933 julkaistiin Alastalon salissa, kuten Kirjasampo sanoo. Ja tämä on mainio valinta kyseisen vuoden tai useammankin kirjaksi. Ylen listassa tässä kohtaa oli Joel Lehtonen.
Hyppään 1920-luvulle. Vuonna 1923 ilmestyi L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö, joka julkaistiin I.K. Inhan suomentamana 1928. Sillanpäätä tulee sen jälkeen molemmilla listoilla, mutta missä on Eino Leino Kirjasammossa? Eikö mestari pääse listaukseen, joka ei runoutta kaihda?
Mutta lista on hieno ja täydentää upeasti Ylen sataa kirjaa. Jos molemmat listat lukisi edes lähes läpi, saisi todella kattavan katsauksen niin itsenäisyyden ajasta kuin sen kirjallisuudestakin.
Tosin kovin riemukkaalta ei listansilmääjälle historiamme näytä: Ylen lista alkoi vuoden 1917 helvetistä (Konrad Lehtimäki) ja päättyi 2016 kiirastuleen (Ilkka Remes), josta kirjoittivat muun muassa Tomi, Tuijata ja Kirsi. Kirjasampo alkaa Häviävästä Helsingistä ja päätyy Korpisoturiin.
Vuoden 2017 kirjat - se 101. kirja - ovat hieman lempeämpiä: Ylen Seppo Puttonen valitsi tulevaisuuden ja lapset Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen kirjalla Mennään jo naapuriin, Kirjasampo luottaa Maria Matinmikon Väreihin. Molempien nimistä saa vaikutelman avautuvasta maailmasta ja vaihtoehtojen kirjosta. Värit-kirjaa en ole lukenut, Katajavuoren kohdalla vaikutelma pitää paikkansa.
Kirjabloggarien valinta vuotta 2017 parhaiten kuvaavaksi kirjaksi oli Ossi Nymanin Röyhkeys, mutta äänestyksessä vahvoilla olivat myös Miki Liukkosen O, Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa ja Koko Hubaran Ruskeat tytöt. Saamme kuukauden kuluttua (5.2.) nähdä, mitä Blogistania nostaa vuoden parhaiksi kirjoiksi ja mahtavatko samat kirjat nousta kärkeen myös silloin.
Jutun linkit johtavat eri kirjablogeihin kirjoista, joita blogistani ei löydy.
Ja tuskin ehdin herkutella tämän listan, kun Kirjasampo listasi komeasti lisää, nyt kevään 2018 uutuuksia. Omat tärppini keväälle täällä.
Mutta lista on hieno ja täydentää upeasti Ylen sataa kirjaa. Jos molemmat listat lukisi edes lähes läpi, saisi todella kattavan katsauksen niin itsenäisyyden ajasta kuin sen kirjallisuudestakin.
Tosin kovin riemukkaalta ei listansilmääjälle historiamme näytä: Ylen lista alkoi vuoden 1917 helvetistä (Konrad Lehtimäki) ja päättyi 2016 kiirastuleen (Ilkka Remes), josta kirjoittivat muun muassa Tomi, Tuijata ja Kirsi. Kirjasampo alkaa Häviävästä Helsingistä ja päätyy Korpisoturiin.
Vuoden 2017 kirjat - se 101. kirja - ovat hieman lempeämpiä: Ylen Seppo Puttonen valitsi tulevaisuuden ja lapset Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen kirjalla Mennään jo naapuriin, Kirjasampo luottaa Maria Matinmikon Väreihin. Molempien nimistä saa vaikutelman avautuvasta maailmasta ja vaihtoehtojen kirjosta. Värit-kirjaa en ole lukenut, Katajavuoren kohdalla vaikutelma pitää paikkansa.
Kirjabloggarien valinta vuotta 2017 parhaiten kuvaavaksi kirjaksi oli Ossi Nymanin Röyhkeys, mutta äänestyksessä vahvoilla olivat myös Miki Liukkosen O, Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa ja Koko Hubaran Ruskeat tytöt. Saamme kuukauden kuluttua (5.2.) nähdä, mitä Blogistania nostaa vuoden parhaiksi kirjoiksi ja mahtavatko samat kirjat nousta kärkeen myös silloin.
Jutun linkit johtavat eri kirjablogeihin kirjoista, joita blogistani ei löydy.
Ja tuskin ehdin herkutella tämän listan, kun Kirjasampo listasi komeasti lisää, nyt kevään 2018 uutuuksia. Omat tärppini keväälle täällä.
Tosi kiva juttu 😊. Meillä on melkoisia kultahippuja suomalaisessa kirjallusuudessa. Tätä lukiessa muistui mieleen, miten hullaannuin Westön Missä kuljimme kerran -romaaniin. Ja nuoruuden ihanuuksista Runotytöt ♥️.
VastaaPoistaKiitos! Juttuun piti pakottaa piste, muuten se vain jatkuisi ja jatkuisi. Samaan Westön romaaniin hullaannuin, sen myötä tajusin sukupolvien ketjun läsnäolon ja merkityksen, hyvässä ja pahassa. Mutta kultahippuja on paljon muitakin. Suomalaiset kirjat ovat erinomaisen laadukkaita, kun viime vuosikymmeniä katsotaan.
PoistaKiitos Arja tästä, olipas se hyvä katsaus lähiajan kirjallisuuteen. Ja kiva oli myös katsoa, millaisia kirjasuosikkeja sinulla on tälle keväälle. Hyvältä näyttää kirjakevät. Minulla on vaan vielä useita syksyn kirjojakin lukematta. - Mukavaa loppiaista!
VastaaPoistaSamoin kiitos, hyvää loppiaista Anneli! Ja juu, monta syksyn hyvää on vielä lukupinossa odottamassa, sekä kotimaisia että ulkomaisia.
PoistaKatselin Kirjasammon listan läpi. En osaa ottaa kantaa noihin uusimpiin samalla tavalla kuin sinä. Listan 2000-luvun kirjoista olen lukenut vain neljä. Niistä Punainen erokirja on erinomainen valinta. Kirjasammon vinkeissä on aika paljon runokirjoja.
VastaaPoistaKirjasammolla ollaan runouden ystäviä, ja hyvä niin, muutkin saavat siitä vinkkejä. Punainen erokirja on tosiaan hieno, Saision paras? 2000-luvun kirjat ovat minulle tutuimmat, kun olen vuosia pyrkinyt lukemaan kaikki merkittävät uutuudet. Se siinä on harmi, että vanhemmat kirjat jäävät pakosti varjoon, kaikkea ei vain ehdi millään. Mutta onneksi sinä ja muutamat muut kerrotte niistä vanhemmistakin kirjoista. Ja klassikkohaaste on aivan paras!
PoistaHassua miten ilahduttaa, kun joku toinen on kokenut kirjat samoin.. Ilahduin kahdesta maininnastasi: minulle myös Ollikaisen Nälkävuosi oli pieni suuri kirja. Toinen suuresti kiitelty ja palkittu eli Lundbergin Jää jätti minutkin aika kohmeiseksi.
VastaaPoistaVielä tämänkin listan kohdalla, kuten Ylenkin, kommentoin yhtä suurta puutetta: Elmer Diktonius ja Janne Kuutio. Hieno suomenruotsalainen, raju ekspressionisti. Hänetkin oli muuten mainittu Niemessä, tuossa tuoreessa Hurme-ensyklopediassa.
Tähän väliin täytyy mainita, että Janne Kuutio on Kirjasammon listalla, vuoden 1932 kirjana, koska silloin ilmestyi ruotsinkielinen alkuteos Janne Kubik. :)
PoistaHyvä nosto, Leena! Niinpä olikin Kuutio Niemessä, monen muun muassa. Ja Kirjasampo oli valppaana :-)
PoistaOlen suorastaan liikuttunut siitä, että Kirjasampoon tekemäni lista on päässyt kotimaista kirjallisuutta paljon lukeneen kirjaharrastajan kommentoitavaksi Ylen listan rinnalle tällä tavoin. <3 Toinen vastaava on ollut Tuijan tekemä juttu Bibliophilos-lehteen, joka on juuri ilmestynyt. Tämän tekstisi ja eilisiltaisen bloggaajatapaamisen myötä olen jälleen täynnä lämmintä tunnetta blogiyhteisöä kohtaan!
VastaaPoistaValintojen tekeminen oli hankalaa, mietin monta kertaa vuoden aikana, että miksi läksin - siksikin on niin palkitsevaa, kun listasta keskustellaan nyt sen valmistuttua. Esimerkiksi tuo 2012 oli hankala, mietin juuri Nälkävuoden ja Teemestarin välillä, mutta minulle tärkeintä oli lopulta saada Itäranta listalle. Synkältä vaikuttaa tosiaan nimien kirjo, ja minulle oli oikeastaan tärkeää tuoda Suomi100-juhlinnan keskelle kirjallisuuden kautta näkyviin, miten maassamme on koettu ja tehty asioita, joissa ei ole juuri iloittavaa, ja mihin suuntaan asiat olisivat voineet lähteä (esim. Sinisalon Auringon ydin), jos olisi mennyt ihan kunnolla pieleen. Toiveikkaampaa lähestymistapaa tuovat puolestaan usein runot, jotka luovat uutta ja tarkastelevat maailmaa monitahoisesti, myös siinä olevaa hyvää. Vaikka on joissakin listani proosateoksissa myös onnellisia loppuja, tai ainakin toiveikkaita. :)
Ajattelin ihan samaa, Tuomas, että valintanne etenkin runopuolelta toivat kauneuden hippusia muuten synkeähköön kirjalistausten maailmaan. Ja kiitos listasta, sen kautta oli mainio sukeltaa omiin kirjamuistoihin. Taas on selkeämpi käsitys siitä, mitä tässä maassa on kirjoitettu ja mitä on tullut luettua. Lämpimiä tunteita jatkossakin uuteen vuoteesi, Tuomas <3
PoistaMahtava vertailu, kiitos Arja! Voi että miten paljon luettavaa olisikin, muun muassa tuo Katajavuori ja Matinmikko löytyvät jo odottamasta ja vaikka mikä muu. Huh. Ihanaa.
VastaaPoistaHuh ja ihanaa! Kuvaa hyvin kirjanrakastajan elämää. Hyviä lukuhetkiä, Linnea!
Poista