Dekkariviikko 2020. Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Yksinhuoltaja, riitaisa ex-mies, tappo. Varsin suoraviivaista, vai onko sittenkään? Japanilaisen Keigo Higashinon dekkari valittiin vuonna 2005 vuoden dekkariksi Japanissa. Suomennoksen saimme tänä vuonna, ja sen tuotti 2019 perustettu kustantamo Punainen Silakka.

Uusi tuttavuus: japanilaisiin dekkareihin keskittyvä helsinkiläinen kustantamo! Pakko kunnioittaa. Kirjan löysin ihan perustapaan jostain nettijutusta tai sähköpostista, kustantamon olemassaolosta en tiennyt. Joku asiantuntija voisi valaista, mistä nimi tulee. Olen varma, että sillä on paljon merkitystä ja symboliarvoa, mutten yhtään tiedä, mitä. Punainen ainakin esiintyy Japanin lipussa, silakkaliike Suomessa vastustaa rasismia. Ja silakan värillä on kai jokin hämäävä merkitys politiikassa. Mutta kalalla ylipäänsä lienee paljon merkitystä japanilaisessa kulttuurissa?

Niin Suomessa kuin Japanissa tiedetään, että henkirikoksen tavallisin suorittaja on läheinen tai perheenjäsen. Voisiko Yasukolla eli rouva Hanaokalla olla täydellinen alibi, kuten poliiseista näyttää, kun hänen entisen miehensä rikokseksi luokiteltua kuolemantapausta aletaan tutkia?

"- Silti elokuvateatteria ei voi jättää huomiotta. Hehän saattoivat mennä karaokeen rikoksen jälkeen", Kusanagi sanoi. - Rouva Hanaoka tyttärineen katsoi elokuvaa seitsemän kahdeksan aikoihin. Siihen aikaan ei pysty tappamaan ihmistä kenenkään huomaamatta edes uneliaimmilla seuduilla. Eikä uhria ollut pelkästään tapettu, vaan vaatteetkin oli ehditty riisua. - Siitä olen samaa mieltä, mutta erinäisiä mahdollisuuksia on vielä suljettava pois ennen kuin häntä voi pitää syyttömänä."

Poliisin työtä ei tälläkään kertaa käy kateeksi. Eikä tällä kertaa riennä apuun edes ärsyttävä ja utelias toimittaja, varhaiskypsä lapsi tai ryytynyt salapoliisi, vaan virkavallan on selvitettävä tämä omin nokkinensa. Aivan kuin joku asettelisi esteitä selvittämisen tielle, painavia sellaisia.

"- Nerokin erehtyy joskus. Yukawa ravisti hitaasti päätään. - Se tyyppi ei erehdy. - No miksi sitten jättää sormenjäljet tarjolle? - Mietin sitä parhaillaan, Yukawa sanoi ristien käsivartensa puuskaan. - En ole vielä tullut mihinkään johtopäätökseen. - Etkö ajattele liian pitkälle? Hän voi olla matemaattinen nero, mutta tappamisessa kaiketi amatööri."

Pidän japanilaisen täsmällisen niukasta ja yksityiskohtaisesta ilmaisusta. Suomennoksena, alkuperäistä kieltä en osaa, mutta kääntäjän työ on vakuuttavan linjakasta, eikä Porrasmaan Japani-tuntemuksesta ole epäselvyyttä. Japanilainen ajattelu menee suomalaista hämmästyttäville teille, hyvällä tavalla. Yhden kirjan perusteella vertailu on naurettava, mutta sanon silti, että juuri lukemani kiinalainen dekkari teki päinvastaisen vaikutuksen. Ymmärrän, että se oli tarkoitettu hätkähdyttämään, kun taas tämä on mielestäni tarkoitettu kertomaan tarina, saamaan lukija kiinnostumaan ja ahmimaan tarina loppuun innolla. Tehtävä suoritettu.

Laadukas kirja suomennosta ja ulkoasua myöten, kiinnostavakäänteinen ja yllättävä dekkari. Sanoisin sympaattiseksi. Jos murhakirjasta voi sanoa niin.

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri. Punainen silakka 2020. Käännös Raisa Porrasmaa. Kansi Tony Eräpuro.  

Postaus on osa kirjabloggareiden Dekkariviikko-haastetta, jota vetää ja jonka logon suunnitteli luetut.net.

Helmet-haaste 2020 kohta 29: Japaniin liittyvä kirja.