Elokuvankertoja

Hieno pieni kirja fiktion ystäville, niin elokuvan kuin kirjojenkin. Samoista asioista niissä on kyse, mielikuvituksesta, eläytymisestä, kokemisesta. Neuvokas María Margarita on chileläisen köyhän perheen nuorimmainen, jonka isä pitää elokuvista. Äiti on lähtenyt jo vuosia sitten ja jättänyt häntä huomattavasti vanhemman miehensä, kolme poikaa ja pienen tyttären asumaan aaltopeltiparakkiin ja kitkuttelemaan päivästä toiseen parhaansa mukaan.

Elokuvalippujen ostoon koko perheelle rahat eivät riitä, joten isä keksii keinon: hän lähettää elokuviin vuorotellen yhden lapsen, joka joutuu kertomaan elokuvan muille. Kuopus osoittautuu lahjakkuudeksi tällä alalla. Hän on niin erinomainen elokuvankertoja, että naapurit tulevat kuulemaan häntä maksusta ja hänet tilataan esiintymään koteihin ja illanviettoihin. Kertoessaan elokuvaa Maria eläytyy, laulaa, tanssii, muistaa, sepittää, jopa karjuu MGM:n leijonan tavoin. Ja yleisö lumoutuu.

”Niihin aikoihin hoksasin, että kaikista ihmisistä on mukava kuunnella tarinoita. He tahtovat hetkeksi paeta todellisuutta ja elää noissa elokuvien, kuunnelmien ja romaanien kuvitteellisissa maailmoissa. He haluavat kuulla jopa valheita, kunhan ne kerrotaan hyvin. Siihen perustuvat huiputtajien puhetaidot.”

María Margarita huomaa myös, että jotkut pitävät enemmän elokuvista kerrottuina kuin katsottuina, sillä ”kertomusteni aikana jokainen sai kuvitella maailmat omalla tavallaan.” Tämähän muistuttaa lukemista - itse en aina muista, olenko nähnyt jonkin tarinan elokuvana vai lukenut sen kirjana, näen kirjan tapahtumat mielessäni niin selkeinä.

Aika, jossa liikutaan, on 60-luvun alun vaiheilla, minihameen keksimisen aikoihin. Minihame ja varhainen kypsyys aiheuttavatkin pahoja ongelmia Maríalle ja myöhemmin eräälle hänen veljistään.

Mutta sitten tulee televisio. Yhtäkkiä ihmiset jäävät koteihinsa tuijottamaan ruutua. Miten käy Marían uran? Nokkelasta tytöstä kasvaa vahva nainen, jolle ympäristö ei antanut paljon mahdollisuuksia. Onko elämä eletty, kun se alkaa tuntua uusinnalta, kun ei ole enää mitään odotettavaa? Tarina on kauniisti kerrottu, mutta ei lohdullinen. Ei tytön kannalta, eikä veljienkään, jotka kirja esittelee vain muutamin, mutta täsmällisin vedoin. Tekstin niukkuus - sekä määrällinen että ilmaisullinen - on tarkoin harkittua, ja kirja sisältää enemmän kuin 133 sivuun voisi luulla mahtuvan.  

Sopii romantikolle, muttei ole liian äitelä skeptikollekaan. Kirjan kannen kuva ja väritys istuu sisältöön erinomaisesti. Vaikka lähteeksi on merkitty kuvatoimisto, mietin, mahtaako kuva olla otettu tätä varten, jos ei, ihmeteltävän hyvä löytö valmismateriaalista.

Arvio löytyy myös blogeista P.S. Rakastan kirjoja, Sinisen linnan kirjasto ja Lumiomena.

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja. Siltala 2012. Suomentanut Terttu Virta.