Märta Tikkanen: Yksityisalue

Henrik Tikkasen osoitetrilogian jälkeen siirryin rakkaustarinan toiseen osapuoleen: Yksityisalueen AnnaCi kertoo miehen tapaamisesta ja seurustelun alkuajoista omalta kannaltaan. AnnaCi tuli harjoittelijaksi lehteen, jossa mies työskenteli. Mies oli jo kokenut toimittaja ja aikansa julkkis, naimisissa ja aika lailla tyttöä iäkkäämpikin, mutta toisensa pari noteerasi välittömästi, tunnemyrskyisin seurauksin.

Vaikka AnnaCi on fiktiivinen hahmo, ei voi olla vertaamatta tarinaa Märtan ja Henrikin elämään, yhtäläisyyksiä Mariankatu 26:een on niin paljon - vaikka Märta kirjoitti vasta myöhemmin varsinaiset suhdetta muistelevat kirjansa. Ehkä otin tämän liian kirjaimellisesti; yritän kovasti ajatella kirjaa kaunokirjallisena teoksena enkä muistelmana.

AnnaCin tapa heittäytyä suhteeseen on aseistariisuva. Hän on nuori tyttö, joka ei sure huomista, ei mieti tekemistensä järkevyyttä tai seurauksia. Hän kuvaa tunteitaan niin vahvasti, ettei lukijalle jää niiden kokonaisvaltainen vaikutus epäselväksi. Kaksi intohimoista ihmistä tunnisti toisensa välittömästi. Anna on valmis tekemään miehen puolesta mitä vain, vaatimatta mitään itse, edes yhteydenottoja miehen taholta. Se sekä ärsyttää - miksi tyttö suostuu kynnysmatoksi - että herättää hienoista kunnioitusta; on rohkea elää tunteiden ehdoilla. Vaikkei välttämättä viisasta.

”En muuten koskaan aio sitoa sinua itseeni millään tavoin. Ainakin pidän huolta siitä että hihna on niin pitkä ettet huomaa sitä.”

Tikkasten suhteeseen kuuluivat myös mustasukkaisuudet, uskottomuudet ja muut karmeudet, mutta Yksityisalueessa niitä ei ole. Nyt nautitaan uusista tunteista, toisen läheisyydestä silloin kun se on mahdollista, alun jännityksestä ja kihelmöivästä salaisuudesta. Ups, minunhan piti olla vertaamatta.

Oman rakkaustarinansa lisäksi AnnaCi liittää kirjaan isänsä naissuhteen: hän sattuu löytämään vanhoja asiakirjoja ja luo niiden perusteella tarinan, jota isä kertoo. Kontrasti nuoren tytön kokemuksiin on suuri, mutta molemmissa rakkaus on suuri voima. AnnaCi purkaa tunteitaan kirjoittamalla.

”Ohessa kasvoikin kertomus, toinen tarina toisista henkilöistä, joita en vielä tuntenut.---- Ja yhtäkkiä putosi toinen tarina suoraan keskelle omaani, en pystynyt enää erottamaan niitä toisistaan.” Onko siis ihme, jos lukijaltakin hieman menevät todet ja keksityt sekaisin? Mutta ei se haittaa, kirjassa on kummaa kiehtovuutta, tosin isän osuus ei niinkään kiinnosta kuin AnnaCin oma.

Yksityisalueen on lukenut muun muassa Anna Elina.  

Märta Tikkanen: Yksityisalue. Tammi 1996. Suomentanut Raija Jänicke.