Dora, Doraa ei tarvitse pitkälle lukea, kun tajuaa, miksi se on Finlandia-palkintoehdokas. Väkivahva tunnelma ja tarina koukuttavat lukijan heti.Hitlerin varusteluministeri Albert Speer on 1943 käymässä Suomessa, Saksan liittolaismaassa. Hän vastaa natsiarmeijan tarvikkeista ja haluaa varmistaa ammuksiin tarvittavan nikkelin saannin Petsamon kaivoksesta. Seurueeseen kuuluu enemmänkin väkeä, mutta Speerin lisäksi tarinaa kertovat sihteeri Annemarie, suomalainen tulkki sekä taikuri, joka haalittiin mukaan sotilaiden viihdytystarpeita varten. Jo se on merkityksellistä ja osoittaa hierarkian, miten henkilöt esitellään; kahden jälkimmäisen "alemman luokan edustajan" nimeä ei kiirehditä kertomaan.
Keskiössä on Speer, ylhäinen upseeri ja ylin johtaja, jonka aivoituksia seurataan tarkkaan: lukijaa kylmää, niin näennäisen järkevä mutta mielipuolinen, karmiva ja tunteeton hänen ajatusmaailmansa on. Natsien filosofia, suuruudenhulluus ja Hitlerin henkinen voima - hän on koko ajan läsnä - kuvataan vähäeleisesti mutta tarkkanäköisesti ja armottomasti. Samoin kuin Speerin oman psyyken kehitys, menneestä nykyiseen ja tulevaan, kirjan nykyhetkeen verraten.
Tarina sijoittuu ajankohtaan, jolloin Hitler vielä suunnitteli valtaavansa Venäjän tuota pikaa ja rakensi kiivaasti V2-asettaan ja juutalaiskysymyksen lopullista ratkaisua. Koska lukija tietää, mitä oikeasti tämän jälkeen tapahtui, se tuo oman ulottuvuutensa tarinaan. Mikä ei tippaakaan vähennä kirjan synkän kihelmöivää jännitettä, päinvastoin.
Annemarie on viileän tehokas arjalainen nainen; kaunis ja viisas, joka ymmärtää olla liikoja kyseenalaistamatta. Hän saa käytännön asiat sujumaan vaivattomasti, mutta lopulta hänenkin siloinen kuorensa alkaa murtua, karut olosuhteet ja sotapaineet tekevät tehtävänsä. Annemariesta tuli mieleen Hitlerin sihteeri, joka oli todellinen henkilö; heissä ja heidän työssään on paljon samaa.
Tulkki nousee tärkeään sivurooliin. Hän ja taikuri kertovat tarinaa omalta kannaltaan, mikä laajentaa lukijan näkökenttää tapahtumiin - kukaan tarinan henkilöistä ei näe koko kuvaa. Miten erilaisena matka eri ihmisille näyttäytyykään. Yhteistä kaikille on pelko hengen ja terveyden puolesta, sekä ylempien pelko. Kaikki henkilöt ovat eläviä, pelottavan todellisia malliesimerkkejä ääriolosuhteissa kovan paineen alla toimimisesta. Miten käy, kun sivistyksen silaus alkaa rakoilla ja perustarpeet ja vietit saavat vallan.
Hurja, karmiva tarina, ja kuten sotakuvaukset parhaimmillaan, tämäkin saa toteamaan sodan mielettömyyden, jälleen kerran.
Arvio Hesarissa ja Lumiomenalla.
LUE MYÖS:
Paula Havasteen Yhden toivon tie. Se kertoo samoista ajoista, vähän tämän jälkeen.
Heidi Köngäs: Dora, Dora. Otava 2012.
Kirjoitit Dora, Dorasta hurjan hienosti! Minäkin pidin kirjasta, koukutuin siihen heti alusta saakka. Tänä vuonna Finlandiassa on todella kova taso.
VastaaPoistaKiitos samoin Katja! Huomasin arviosi vasta tämän julkaistuani, pikagooglaus ei löytänyt. Kirjan nimi oli tosiaan myös hieno - sen perusteella kyse olisi voinut olla romantiikasta, kun tämä on pikemminkin antirakkaustarina. Olen lukenut vasta puolet F-ehdokkaista, mutta ei käy kateeksi diktaattorin työ. Helmiä on monta.
VastaaPoistaMinä en ole vieläkään lukenut Köngästä, mutta olen hamstrannut kirjaston poisto-/vaihtohyllystä nyt kaksi vanhempaa teosta, joilla varmaankin aloitan, mutta jos pidän niistä, tullee Dora, Dorakin lukuun joskus. Finlandia-ehdokkuudesta olen iloinen jo siksi, että esim. minulle tässä oli vielä jonkin aikaa sitten kirjailijana tuntematon tekijä, jonka luottobloggaajat nostivat tietooni ja arvokkaaksi jo ennen kuin olin/olen lukenut yhtään teosta itse. Ja nyt minusta tuntuu melkein kuin F-raati olisi lukenut blogeja kanssani ja huomannut Köngäksen sieltä. :D
VastaaPoistaKaroliina, olin lukenut vain yhden Köngäksen tätä ennen, Jokin sinusta, joten kovin suurella suulla en voi häntä arvioida, mutta Suvi Ahola sanoi Hesarissa lähes kaikkien tämän vuoden F-ehdokkaiden olevan tekijöidensä parhaita teoksia, ja voisin helposti uskoa tämän kuuluvan niihin. Täytyy tutustua kuitenkin muihinkin hänen kirjoihinsa ilman muuta eli minä menen päinvastaista reittiä, uusista vanhempiin.
VastaaPoistaMinä vasta aloitin Dora Doraa, mutta olen jo nyt täysin vakuuttunut sen hienoudesta. Köngäkseltä en ole aikaisemmin lukenut mitää, mikä vahinko, mutta onneksi korjattavissa.
VastaaPoistaEikö vain, heti alkuun tiesi että tässä on jotain! Uusia kirjailijatuttavuuksia minäkin löydän koko ajan, vaikka olen ikäni lukutoukkaillut - mikä on tietysti hieno juttu. Finlandia-voittajaakaan en ole vielä lukenut. Mutta aion, tietysti.
VastaaPoistaHuikea!<3
VastaaPoistaNiin on! Sotakuvausten parhaita!
Poista