Jää

Ulla-Lena Lundberg kirjoittaa siitä, minkä hän läpikotaisin tuntee, omasta elinpiiristään ja alkukodistaan: merestä, saaristosta, suomenruotsalaisista pienessä kylässä, pappisperheestä. Vaikka Jää ei ole suoranainen muistelmateos, se on niin todenmakuinen kuin romaani voi olla. Tämän luulen olevan yksi syy siihen, miksi kirja on tehnyt suuren vaikutuksen lukijoihin Finlandia-palkinnon valitsijaa myöten. Toinen syy on se, että kirja on viisas ja vaikuttava parhaan tarinankerronnan perinteen hengessä.

Nuori pastori Petter vaimoineen ja tyttärineen saapuu Luodoille kirkon virkaan. He perustavat kodin, kotiutuvat ja juurtuvat. Kirja kuvaa tarkasti sotien jälkeisen ajan elämänmenoa saaristossa: niin venematkat ja vierailut mantereelle, perhe- ja kirkkojuhlat kuin elannon hankkimiseen liittyvät toimet selostetaan yksityiskohtaisesti. Säätä seurataan koko ajan tarkasti, ollaanhan Luodoilla luonnon armoilla - ja Jumalan.

Kirkko ja uskonto ovat isossa roolissa, samoin yhteisö: yhteisöllisyys onkin yksi suuri kirjan teema. Suomenruotsalaisilla sen sanotaan olevan muutenkin vahva, ja täällä luonnostaan, jo maantieteen takia. Petteristä ja Monasta on helppo pitää. He ovat myönteisiä, fiksuja ihmisiä, jotka eivät valita, eivät tuomitse ketään eivätkä ole ylimielisiä, vaan pyrkivät hoitamaan työnsä ja perheensä parhaalla mahdollisella tavalla. Perhe elää ruuhkavuosiaan, mutta he osaavat olla kiitollisia, huomioida kanssaihmiset ja toisensakin kaiken kiireen keskellä. Työ ja velvollisuudet otetaan vakavasti, opiskellaan ja opitaan tosissaan, mutta myös elämästä nauttimista suvaitaan ja rohkaistaan. Nyt puhutaan yhteisöllisyyden noususta; Petter ja Mona naapureineen ja sukulaisineen elivät sitä käytännössä jo tuolloin.

Lapset tuovat iloa; etenkin esikoisesta Sannasta puhutaan paljon, hän lienee kirjailijan omakuva: Lundberg on haastatteluissa kertonut perheen tarinan pohjautuvan omaansa, jossa isä toimi pappina Kökarilla. Muuten tuskin tuona aikana lapsilla olisi niin suuri rooli - tai ehkä perhe oli edelläkävijä tässäkin mielessä.

Idylli tuntuu suorastaan liian täydelliseltä, vaikkei henkilöitä kuvatakaan pyhimysmäisiksi. Kerrotaan myös ristiriidoista ja arjen hassuista sattumuksista.Vakavampiakin suruja tavataan muun muassa lääkärin, Neuvostoliitosta tulleen Irinan, myötä. Sota seurauksineen on vielä kovin lähellä, vaikka elämää halutaan rakentaa nyt uusin voimin, uudella motivaatiolla, tulevaisuuteen tarmokkaasti tähdäten. Kohtalo näyttää kuitenkin myös nurjan puolensa nuorelle perheelle ja koko yhteisölle.

Rehellisyyden nimissä; tuskin olisin kirjaa lukenut, jos se ei olisi voittanut Finlandiaa. Sen enempää kirkko kuin saaristolaiselämäkaan ei kiehdo, eivätkä polveilevat, runsaat sukutarinat. Yhden Lundbergin kirjan olen aiemmin lukenut pikakelauksella, kun en jaksanut paneutua verkkaiseen kerrontaan ja henkilöiden mietiskeleviin pohdintoihin. Jää sisältää myös nämä, mutta ainakin minulle sopivammin annosteltuna, siis helpompilukuisena. Paneutumista se silti vaatii - on maltettava antaa tarinan viedä, vaikka etenkin alussa se tuntui, no, junnaavalta, ja teki mieli hyppiä kärsimättömästi eteenpäin. Keskittyminen kuitenkin palkitsi: kun lukee tarkkaa kuvausta jostain arkisesta toimesta, vaikka muuttamisesta, ruuanlaitosta tai kirkonmenoista kaikkine detaljeineen, pääsee ajan tunnelmaan ja tilanteisiin kiinni konkreettisesti, vaikkei meno sähäkkää olekaan. Se luo jonkinlaista levollisuutta ja lohtua, tuttuutta, ehkä muistojen häiveitä - yllättäviä tuntemuksia kaiken keskellä. Viisaus on sana, joka nousee mieleen; ajattomuus, liepeessä käytetty "ikiaikaisuus"; tarkoitamme varmaan kaikki samaa asiaa. Vilahdusta jostain ihmistä isommasta ja pysyvämmästä.

Kenelle sopii? Saaristolaiselämää ja merta rakastaville, sukusaagojen suosijalle, runsaiden tunnelmien ja koskettavien, kestävien tarinoiden ystäville, menneestä kertovien lukuromaanien ahmijoille. Ei nopeille silmäilijöille, erikoisuuksia hakevalle eikä perinteitä vieroksuville.

Blogiarvioita löytyy runsaasti ja blogeissa lisää linkkejä: Sinisen linnan kirjasto oli etujoukoissa, samoin Lumiomena, Luetut ja lukemattomat löysi tämän äskettäin, Kirsin kirjanurkka ja Lukutuulia Finlandia-palkinnon selvittyä.

Ulla-Lena Lundberg: Jää. Schildts & Söderströms 2012. Suomennos Leena Vallisaari.