Mitä ilman ei voi olla

Iiro on naimisissa Vaulan kanssa, ja heillä on tytär Emilia. Lilja on myös pienen tytön äiti, yksinhuoltaja, jolla on taipumusta hankaliin suhteisiin, kuten naimisissa oleviin miehiin. Kun nämä kolme aikuista joutuvat tekemisiin toistensa kanssa, on kuvio mutkainen ja riipivä.

Marttinen kertoo "sen tavallisen tarinan" - joka ei ole ihan tavallinen - tarkkanäköisesti ja totena, jokaisen kolmen osapuolen silmin vuorotellen. Hän tuo lukijan eteen kunkin ajatukset ja tunteet pakahduttavan aitoina, samaistuttavina, niin ettei lukija oikein voi ottaa "puolia", koska tietää kaikkien motiivit, heikkoudet ja vahvuudet. Voiko elämässä sanoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Rakkaudessa ei ainakaan. Vahvatahtoisinkin saattaa yllättyä omista reaktioistaan: meitä ohjaavat voimat, joita ihminen itsekään ei ymmärrä. Vähänkö pelottavaa. Mutta myös houkuttavaa...
 
Erittäin hienosti toteutettu ihmissuhderomaani, joka ei moralisoi eikä tuomitse, vaan kuvaa tapahtumien edistymisen kihelmöivän koukuttavasti. Kirja teki mieli ahmia yhdeltä istumalta, mutta välillä jännitys kasvoi jopa niin suureksi, että oli hyvä pitää taukoa välillä. Tarina tiivistyy ja sakenee koko ajan, niin että loppuratkaisua odottaa henkeä pidätellen. Miten käy Iiron ja Vaulan avioliiton? Entä Liljan rakkauden? Mihin rakkaus riittää, ja ennen kaikkea, mistä sen tunnistaa?

Tunteet kulkevat vuoristorataa, syvästä kuilusta hekuman huipulle. Marttinen ei kaihda kumpaakaan ääripäätä eikä intohimon kuvausta. Ballerina Lilja on taiteilija ja hyvin fyysinen henkilö, myös seksuaalisesti. Vaula on järkiperäisempi bisnesnainen, joka ilmaisee tunteensa hillitymmin, mutta ymmärtää visuaalisuuden arvon, ja Iiro on mies, joka joutuu valinnan eteen - vai joutuuko? Kaikki ovat aikuisia, ns. normaaleja ihmisiä, joten perinteisimmät kliseet kirjailija kiitettävästi hyppää yli. Intensiivisin lukemani tarina pitkään aikaan, ja paras lukemistani Marttisista.

"Ihmisen elämässä on joitakin hetkiä, jolloin hän siirtyy kuin ulkopuolelle itsestään tai ehkä hän siirtyy niin lähelle omaa sieluaan kuin mahdollista. Sellaisella hetkellä jokainen ajattelee: Onko tämä totta, tapahtuuko tämä minulle?"

Hieno, kypsä kirja ihmissuhteita pähkäileville, uskottomuutta miettiville ja rakkauden olemusta haikaileville. Ja tietysti hyvästä, vetävästä tekstistä ja ihmissuhdetarinasta nauttiville. Ja niille, jotka kaipaavat lopullisia vastauksia. Kirjan luettuaan ymmärtää, ettei sellaisia voi olla. Yksi huomatus: selittelevä epilogi on turha, asiat tulivat esiin jo itse tarinasta.

Muualla: Annika K. luki kirjaa kuin trilleriä, Jenni piti kirjaa todentuntuisena, Karoliina sai kylmiä väreitä ja huutaa bravota. Yhdyn kuoroon.

Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla. Tammi 2013.