Paha äitipuoli

On Claire, iso nelikymppinen nainen, on hänen miehensä Axel, vaimoonsa syvästi rakastunut, ja on 16-vuotias Josefien, Axelin tytär ensimmäisestä avioliitosta. Josefien toivoisi vanhempiensa menevän uudestaan naimisiin. Claire on siis äitipuoli, ja hän aloittaa tarinan kertomalla tapahtumia lopusta päin. Axelilla ja Josefienilla on omat jaksonsa, kirja jakautuu kolmeen osaan.

Aluksi tilanne vaikutti sekavalta. En ymmärtänyt Clairen osuuden tapahtumia, koska selitykset niihin avautuvat vasta myöhemmistä osista. Harkitsin jo kesken jättämistä, mutta jatkoin kuitenkin Axelin osuuteen. Se onkin vauhdikkain ja selkein, ja nyt tapahtumat saavat muotonsa. Axel on korostetun ymmärtämätön, mikä voi nyppiä kriittistä lukijaa, lapsellinen Josefien viimeistelee tarinan, jonka lukija jo tässä vaiheessa melko hyvin tietää.

Tarinasta tuli mieleen suomalainen vanha elokuva: koko juoni perustuu väärinkäsitykselle, joka aiheuttaa kummia tilanteita, joita ratkotaan läpi kirjan. Kiintymyksen asteet kolmen henkilön välillä punnitaan ja mitataan uudestaan. Myös Axelin reaktiot ovat kuin vanhaa suomalaista leffaa: joku ei ymmärrä, vaikka vihjeitä on runsaasti.

Dorrestein tuntee eri-ikäiset ihmiset, joista kirjoittaa, ja heidän toimensa ovat todentuntuisia. Silti henkilöt jäävät hengettömiksi eikä yksi väärinkäsitys tunnu riittävältä juonikuviolta. Outoa kyllä, Clairen osuus on hankalin, vaikka kirjoittajakin on keski-ikäinen nainen,  ja menestyskirja Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa (linkki Kirjavinkkien arvioon) perustui samanikäísen naisen kokemuksiin. Ehkä osuuksien järjestystä olisi pitänyt vaihtaa? Suomalaista elokuvaa kirja muistuttaa siinäkin, että yhtä huijataan, kun toiset ovat tietäväisiä. Aika simppeliä eikä kovin mieleenjäävää. Hieman oli pettymys, ei edes viihdyttänyt. Toki halusin nähdä, miten väärinkäsitys selviää, ja nopeasti kirjan lukaisi loppuun asti.

Äitipuolena tunnistin monta tilannetta, joten pisteet toden tunnusta sen suhteen. Romaaniksi asti tässä ei kuitenkaan mielestäni ollut riittävästi sisältöä, ja epäilen vahvasti, ettei kirja olisi ylittänyt julkaisukynnystä, jos se olisi ollut kirjailijan ensimmäinen.

Muualla: Sanna piti kirjaa nopealukuisena mutta ärsyttävänä, Tuulia näkee potentiaalia, vaikka hienoinen naiivius vaivasi, Maija ihmettelee monen muun tavoin, että salaisuus kerrotaan jostain syystä jo takakannessa. Outo ratkaisu minustakin - koska kirjassa ei paljon ratkottavaa ole, kaikki jännitys olisi ollut tervetullutta.

Reaten Dorrestein: Paha äitipuoli. WSOY 2013. Suomentanut Sanna van Leeuwen.