Britt Bennett: Mikä meidät erottaa

Kertomus värillisistä kaksosista, joista toinen päättää ryhtyä valkoiseksi, on levottomutta ja jännitystä herättävä - hyvällä tavalla tarinaa ahmivasta lukijasta, vähemmän hyvällä päähenkilöistä, luulen. Tytöt syntyivät vaaleaihoisina, joten kun Stella häipyi perheestä ja alkoi elää valkoisena valkoisten joukossa, se tapahtui päällisin puolin vaivatta. Hänestä tuli neiti Vignes, tunnontarkka sihteeri, joka pysytteli mieluiten omissa oloissaan, ystävystymättä kenenkään kanssa.

"Joskus hän pohti, oliko neiti Vignes kokonaan toinen henkilö. Ehkä hän ei ollutkaan naamio, jonka Stella itselleen puki. Kenties neiti Vignes olikin jo osa häntä, kuin hän olisi itse jakautunut kahtia. Voisi päättää, kumpi näistä naisista olisi, kumman puolen kasvoistaan kääntäisi esiin."

Sisäisesti muutos oli järisyttävä. Hän joutui jättämään sisarensa Desireen, joka oli aina ollut puolet Stellasta, sekä mustan äitinsä. Tytöt olivat yhdessä karanneet pikkukaupunkilaisesta, köyhästä kodistaan tajuttuaan, etteivät he siellä pääsisi elämässä eteenpäin. Mutta Stellan päätös oli yllätys myös Desireelle, joka toimi päinvastoin: hän nai mustan miehen ja sai yönmustan tyttären, Juden. Ja poti huonoa omaatuntoa ja ikävää Stellan suhteen. 

"- Eihän se ole Stellan oikeaa elämää! Desiree sanoi. - Koko juttua ei olisi edes tapahtunut, jos en olisi käskenyt sen ottaa sitä työpaikkaa. Tai raahannut sitä New Orleansiin. Se kaupunki ei tuonut Stellan elämään mitään hyvää. Siinä asiassa olet aina ollut oikeassa. 

Hänen äitinsä mutristi huuliaan. - Ei se Stellan ensimmäinen kerta ollut, äiti sanoi. - Mitä?"

Stella halusi pysyä poissa, aika kuluu. Judesta kasvaa aikuinen, samoin Stellan tyttärestä Kennedystä, varakkaassa kodissa kasvaneesta hemmotellusta itsensäetsijästä, johon Jude yllättäen törmää. Jude tietää äitinsä sisaresta, Kennedy ei. Onko asia syytä paljastaa ja millainen sotku siitä syntyisi? Onko oikeasti mahdollista vain päättää olla joku muu kuin on? Jude yrittää päästä tätinsä kanssa yhteyteen, samoin Kennedy äitinsä, joka ei koskaan kerro tyttärelleen lapsuudestaan mitään tämän kyselyistä huolimatta. Kennedyä jäytää ajatus, että äiti salailee jotain, ehkä jopa valehtelee. Juden ja Desireen suhde on avoimempi, muttei niin avoin, että tyttö kertoisi tietonsa äidin kadonneesta sisaresta. 

Desireen ja Stellan ominaisuuksia periytyy tyttärille ristiin. Disneymäistä happy end -huipennusta on turha odottaa, eihän elämä niin mene. Tarina on kiinnostava ja terävä tutkielma identiteetin muodostamisesta, ylisukupolvisuudesta ja olosuhteiden vaikutuksesta ihmisen - tytön - kehitykseen. Se ei syyttele eikä osoittele, vaan kertoo ja näyttää, koukuttavalla tavalla. Lukemisen arvoinen. Ihonvärin rooli on pohjoismaalaisella katsannolla Amerikassa hätkähdyttävän vahva edelleen; kaukana ajastamme ei olla, 1980-luvun lopulle päädytään.

Kenelle: Identiteetin etsijöille, sukuaan vihaaville tai siitä piittaamattomille, yksilön roolia yhteisössä miettiville, sukupolvivaikutuksia pohtiville, rasismia tutkiville, tarinanystäville. 

Muualla: Hieno sukupolvitarina, sanoo Kirja vieköön. Bennettin luomat henkilöt ovat kiinnostavia ja moniulotteisia, sanoo Kirjakaapin kummitus.

Britt Bennett: Mikä meidät erottaa. (The Vanishing Half). Suomennos Maria Lyytinen. Tammen Keltainen kirjasto 2021.