Kirjavuosi 2021

Lukutilasto jäi huolettomalle ylläpidolle loppuvuonna, mutta tuskin suuria heittoja todellisuuteen on, aiempien vuosien ja yleistuntuman perusteella. Vuoden aikana luin 168 kirjaa, joista 50 ulkomaista ja 118 kotimaista. Peräti 123 kirjaa oli vuonna 2021 julkaistuja, vahva uutuuspainotus jatkuu. Muistelmia tai elämäkertoja kirjoista oli 20 ja muita tietokirjoja 12. 

Suurimman osan lainasin kirjastosta, kuten aina. Pienen osan ostin tai sain lainaksi kavereilta, ja vielä pienemmän luin arvostelukappaleina saatuja kirjoja, suhdeluvut prosentteina noin 85 (kirjasto) - 10 (omat) - 5 (a-kappaleet). 

Koska siirryin vuoden aikana pois kokoaikaisesta työstä, olisin luullut kokonaislukumäärän kasvavan, mutta näköjään oma taso on oma taso, riippumatta muusta elämästä. Saatoin kyllä enemmän silmäillä kirjoja ja tutkia ilmestyneiden listoja, mutta varsinaiseen lukemiseen saakka kasvanut vapaa-aika ei ulottunut. Olen muuten jättänyt aika monta keskenkin, tilastojen mukaan 8, mutta oikeasti enemmän, kun silmäilyn jälkeen ei ole lukuintoa tai aikaa lainauksen puitteissa löytynyt.

Kirjavuotta leimasivat hienot kotimaiset: moni tuttu kirjailija löi niin sanotusti parasta pöytään ja ilahduttavia esikoisia nähtiin. En listaa, juttuja löytyy blogista. Finlandia-voittaja Jukka Viikilä riemastutti kirjallaan, mutta ehdokkaista puuttui yksi vuoden hienoimmista ja aiheeltaan tärkeimmistä kirjoista, Emma Puikkosen Musta peili, samoin ilmiselvä yleisösuosikki Anneli Kannon Rottien pyhimys.

Novelleista löysin herkullisia miehen elämän kuvauksia, kuten Marko Järvikallakselta, esseistä vaikutti Suvi Auvinen. Huumorilla naiselämää tarjoilivat ansiokkaasti romaaneissaan muun muassa Sari Pöyliö ja  Maija Kajanto.

Käännöskirjojen vuoteni jäi jotenkin vaisuksi alkuvuoden jälkeen, jolloin ilmestyivät muun muassa Karin Smirnoffin, Vigdis Hjorthin ja Benedict Wellsin mainiot teokset. 

Tietokirjavuosi oli laadukas ja niin runsas, etten ehtinyt lukea yhtään tietokirjallisuuden F-palkintoehdokasta, vaikka luin sentään yli 30 kirjaa kategoriasta. Kaari Utrion elämäkerta kiinnosti minua, samoin pandemian alkupäiviä Wuhanissa kuvaava teos Fang Fangilta.

Vuoden kohokohtia olivat Helsingin kirjamessut ja Tampereen kirjamessut. Sekä visiitti ällistyttävään Hattulan kirkkoon: kuvassa vasemmalta Tuija Takala, Anneli Kanto ja minä. 

Kävin pari kertaa Kuopiossa, jossa Kirjakantti-tapahtumassa kuulin muutaman kiintoisan (ja hauskan!) kirjakeskustelun, kuten kuvassa, jossa Heidi Jaatinen (vas.) haastattelee Maria Peuraa ja Petra Rautiaista. Savonia-palkinnon ehdokkaat olivat kovia, Sirpa Kähkösen Vihreä sali ansaitsi voittonsa. Tapasin paikallista kirjaväkeä ja bloggareita, ja Kirjakantin päätteeksi pääsimme Amman kanssa Poetry slam -kisan tuomareiksi! Mukava tapahtuma kaikkiaan, pienimuotoisuus toi läheisyyttä ja jutustelua. 

Teatteriin pääsin muutaman kerran bloggariklubilaisena: Kansallisen Dosentit oli huippu, pidin myös Vallilan pisteessä, joka saatiin vuonna 2021 kaikesta huolimatta avata, esitetystä Kampaamosta. 

Kulttuuritapahtumia kertyikin yllättävän paljon, huomaan kuvia katsellessa. Perheen kanssa tutkittiin perinnetilaa ja vanhaa rakennustapaa Mäntyharjussa, jossa kesät vietämme. Anssi Kelan elämäkertakonsertti oli Tapaus. Kirjabloggareille Finlandia-kisastudion järjesti Kirsin Book Club, ja bloggareiden kanssa tavattiin muutenkin, tosin normivuotta vähemmän. Kirjajulkkareita ja taiteilijatapaamisiakaan ei ollut monia. Etätapahtumiin osallistumisen kynnys on minulle korkea. Eeva Kilven tupaa tutkimaan Vares-Kantolaan pääsimme WSOY:n kirjasäätiön vieraina. 

HerkkuKeijun herkkuja on syöty helteessä, kuten kuvassa näkyy kakun pinnasta (laittakaahan tilaukset vuoden juhlakakuille ajoissa, te jotka pääsette Vantaalta tilauksia hakemaan), ja kirjailija Leena Parkkinen taiteili pöytään nukkekotikokoisen minikakun, kannattaa seurata hänen rakennustöitään Instassa. Instassa olen itse kirjamielessä epäaktiivi, Storyja jaksan ja ehdin tuskin edes lukea, saati tehdä - vaikka Bookstagramissa liikkuu paljon kivoja haasteita ja kirjapuhetta. Ei vain riitä paukut. Twitterissä vähän sama tilanne, osallistun satunnaisesti. Blogini fb-sivussa voisin myös olla aktiivisempi, tätä voisi pitää realistisena tavoitteena. 

Mutta nyt mennään kevättä kohti, pakosti valoistuvissa väreissä, kuten sukkani näyttivät malliksi viime keväänä. Ja ensimmäiset vuoden 2022 kirjat ovat jo käsillä. Hyvää kirjallista vuotta! 

Lue: Aiemmat kirjavuosikoosteet