Raymond Chandler: Syvä uni. Klassikkohaaste 14.

Klassikkohaaste, paras haaste! Kirjabloggarit lukevat jo 14. kertaa klassikkoja laidasta laitaan. Koska dekkarit ovat yhä suositumpia, sukellan tähän lajiin. 

Dekkareita on ollut olemassa pari sataa vuotta, ja yksi uraaurtavimmista tekijöistä oli Raymond Chandler, joka seurasi Dashiell Hammettin jalanjälkiä amerikkalaisen kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden edustajana. Esikoisdekkari Syvä uni ilmestyi 1939 ja esitteli lukijoille yksityisetsivä Philip Marlowen, jonka tekemisiä on saatu lukea kuudesta suomennetusta kirjasta sen jälkeen. Viimeinen jäi kesken kirjailijan kuollessa 1959 ja valmistui vasta 1989 toisen kirjailijan viimeistelemänä.

Dekkareiden lisäksi Chandler julkaisi novelleja ja elokuvakäsikirjoituksia. Hän oli kunnianhimoinen kirjoittaja, jolle tyyli oli kaikki kaikessa. Syvä uni on tyylipuhdas lajinsa ja Chandlerin kirjoitustavan edustaja. Sen lakoninen huumori, sävykäs kieli ja pimeille kujille vievä tunnelma pitävät pintansa alusta loppuun. Hieno dekkari, hieno kirja - jos joku vielä pitää dekkareita lajina muuta kaunoa kevyempänä. Kuten Chandler itse on todennut, ei ole kehnoja kirjallisuuden lajeja, on vain kehnoja tekijöitä. Sellaisesta ei nyt todellakaan ole kysymys. Aluksi päähenkilö esittelee itsensä. 

"Olin siisti, puhdas, sileäleukainen ja selvä, ja minusta oli aivan samantekevää tiesikö joku sen vai ei."

Philip Marlowe on tyylistään tarkka hänkin. Miehen ulkoinen olomuoto kuvataan vaatteita myöten riemastuttavalla tavalla, samoin monen muun kirjan henkilön, kuten erään epäilyttävän tyypin:

"Hiusta kuin teräsvillaa kasvoi kaukana takaraivolla ja se oli lahjoittanut hänelle pitkälti kupolinmuotoista ruskeaa otsaa, joka ohimennen vilkaisten olisi saattanut näyttää aivojen asuinsijalta."

Marlowe palkataan selvittämään eräs katoaminen ja eräs kiristystapaus, ja niiden kautta hän sotkeutuu muihinkin rötöksiin ja henkilöihin, jotka eivät ole miellyttäviä. Juoni on sivuosassa kirjaa lukiessa, sillä lukija jää ihastelemaan nokkelaa sanankäyttöä ja mainittua kivenkovan tinkimätöntä tyyliä. Ja viipyy mielellään kalifornialaisessa maisemassa, vaikka tarinan käänteet tuntuvat sekavilta ja vaivoin loogisilta. Aki Kaurismäki lie ottanut tyylioppia Chandlerilta, samaa henkeä (ja jatkuvaa tupakointia) löytyy hänen leffoistaan. Leffoista puheenollen, Humphrey Bogart Marlowena lienee useille tuttu, ja koska en löytänyt kirjasta kunnon kansikuvaa, nappasin ylle Ylen kuvan elokuvasta. Bogartin kanssa näyttelee Lauren Bacall.

Dialogia on paljon, ja tämä sitaatti Marlowen suusta pahikselle taitaa olla pisimpiä yhteen putkeen lausuttu, yleensä kommentointi on napakampaa:

"- Pysy hiljaa tai saat saman kuurin ja enemmänkin. Makaa siinä vain hiljaa ja pidätä henkeäsi. Pidätä henkeäsi niin kauan ettet enää voikaan pidättää sitä ja sano sitten itsellesi että sinun on saatava hengittää, että sinun naamasi on mustana, että silmäsi pullistuvat päästä ja että nyt sinä kyllä aiot hengittää, mutta että sinut onkin sidottu tuoliin San Quentinin siistissä pienessä kaasukammiossa, ja kun sinä vedät keuhkoihisi sen henkäyksen, jota vastaan olet kaikin voimin taistellut, et saakaan ilmaa, saat vain syanidihöyryjä. Sitä sanotaan inhimilliseksi teloitustavaksi nykyään meidän valtiossamme. - Haist ite, hän sanoi huokaisten hiljaa ja katkonaisesti."

Kuulostaa kovalta. "Peli jota minä pelaan, ei ole mitään tikkupeliä." Mutta Marlowessa on myös tunteellinen, lähes romanttinen puoli. Hän kertoo menevänsä nukkumaan pää täynnä viskiä ja sydän täynnä pettymystä, suorastaan ihastuu erääseen naiseen ja yrittää pelastaa toisen tuhoon tuomitulta elämäntavalta. Onnistuuko hän tavoitteissaan - ainakin osin, muttei välttämättä odotetulla tavalla. Haikeus jää hänen seuraansa sateisille kujille ja hämyisiin baareihin. 

Kenelle: Tyyliä arvostaville, dekkareiden kuluttajalle, amerikkalaisuutta opiskeleville. 

Muualla: Lukemassani painoksessa on Kyösti Salovaaran mainio johdanto, josta sain tietoja juttua varten. Jokke paljastaa kirjan nimen merkityksen ja kiittää myös sujuvaa ja selkeää suomennosta. 

Raymond Chandler: Syvä uni (The Big Sleep). Suomennos Seppo Virtanen. WSOY, kolmas painos 1978. Kirjabloggaajien klassikkohaaste 14.

Kuva: Ylen kuvapalvelu. Klassikkohaasteen 14 logo Elina Valkealahti. 

Kooste haasteeseen osallistujien juttuihin löytyy blogista Kartanon kruunaamaton lukija