Vuosikooste 2020: Kukoistiko kulttuuri?

Vuosi 2020 oli erikoinen myös lukumielessä, luulin. 

Tilastostani totean, ettei numeroiden valossa ollutkaan, sillä luin saman verran kuin aikaisempinakin vuosina. Täsmällisesti sanoen olen merkinnyt luetuiksi 162 kirjaa, joista vuoden 2020 uutuuksia kotimaisista 77 ja ulkomaisista 37. Ei mitään uutta tässä. 

Lukeminen kuitenkin jakaantui ajallisesti eri tavoin kuin ennen. Kevät meni ihmetellessä "uutta normaalia" lievässä paniikissa, jatkuvaan kotona olemiseen opetellen. Kirjakorviksia ei juuri ollut tilaisuuksia näyttää ja käyttää, kun kaikki menot peruttiin. Kirjaan keskittyminen oli hankalaa, voimia puuttui, huomio hajaantui muualle. Syyspuoli taas toi entistä enemmän lukuaikaa, sillä etätyö säästi tunteja työmatkoilta ja laittautumisilta. Loppusyksynä siirryin tekemään osa-aikatöitä, joten lukeminen pääsi paremmin vauhtiin, korvasin kevään vajausta. 

Kevään kirjat jäivät varjoon, mikä harmittaa. Luin monta, joista en saaanut blogattua, unohdin lukemani heti. Yritän paikata, vaikka tajuan, ettei se ole sama enää. Toisaalta. Hyvä kirja ei vanhene. Vain näkyvyys vanhenee.

Kesällä rajoitukset helpottivat hieman. Mökillä vietin aikaa paljon, niin etätöissä kuin lomalla - nyt jos koskaan mökistä on tosiaan ollut iloa! Yle Mikkeli kävi haastattelemassa minua "uudesta normaalista". Saimme perheen kanssa käytyä kotimaan reissulla Kolilla ja Savonlinnassa. Ja tietysti ihanassa Salmelassa mökkikylällä (kuva alla Salmelasta sekä sen vetäjästä Tuomas Hoikkalasta kanssani). Kulttuuriin voitaneen laskea myös Helsingin Senaatintorin suurterassi, josta tuli suurmenestys. Pitihän se testata.

 

Tänä vuonna olen päättänyt keskittyä läheisiini ja itseeni. Olen lopettanut vakityöt. Se oli pakko tehdä monesta syystä, enkä ole pahoillani, vaikka aina olen työnteosta nauttinut.  

Hämmentävää, totta kai. Identiteettini asiantuntijana on jäljellä, mutta tittelin luovutuksen myötä avautuu uusia suuntia. Nythän voisin puhua viestinnästä isommin kuin yhden yrityksen lipunkantajana!  Kirjabloggarina voisin tehdä sen ainakin kirjojen kautta. 40 vuoden työkokemuksella olisi kiinnostavaa kommentoida bisnes- ja työelämäkirjoja. Itse asiassa suunnittelin aloittavani sellaisista sarjan jo viime vuonna, mutta korona sotki senkin suunnitelman. Kirjoja on pinosssa odottamassa muun muassa Jussi Venäläiseltä (alla). 

Romaanit eivät jää sivuun. Kotimainen romaanikirjallisuus on sydämen asiani ja salaamaton rakkauteni. Sitä seuraan edelleen niin intensiivisesti kuin pystyn. Uutuuskirjat uteloittavat: vuonna 2020 luin 77 kotimaista uutuutta, 37 ulkomaista. Kirjoista 122 on ollut fiktiota, loput pääosin tietokirjoja ja elämäkertoja. Muutamia essee- ja novelliteoksia ja jokunen runokin, kiitos etenkin Tuijan! 

Kesken jätin seitsemän kirjaa. Näitä ovat esimerkiksi Anna Burnsin Maitomies (en vain pystynyt!) ja Juha Seppälän Syntymättömän testamentti (en tajunnut pointtia tai oliko sellaista?). Muutama muu oli niin kehno esitys, etten jaksanut, mutten niitä tässä halua "mainostaa".

Postauksia tein vähemmän kuin normaalisti, 98 (parhaimpina vuosina 140), joista osassa on useita kirjoja. Uskon postausmäärän tänä vuonna jälleen kasvavan. 

Lukukäyntejä blogissa on vuoden aikana ollut 122 000, reilut kymmenentuhatta kuussa, keskimäärin 340 päivässä. Vuoden suosituin teksti on ollut Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa, seuraavina tulevat Max Seeckin Lukija, Anne Vuori-Kemilän Mustaa jäätä, Anni Kytömäen Margarita ja Thomas Erikssonin Idiootit ympärilläni (joka on ollut jo kaksi vuotta suosituimmasta päästä). 

Muuten pettymysten vuosi oli hieno kirjavuosi. Hyviä teoksia tuntui suorastaan tulvivan! Jo mainittujen lisäksi saatiin uutta Juha Hurmeelta, Selja Ahavalta, Kristina Carlsonilta, Marja-Leena Tiaiselta, JP Koskiselta, Jani Saxellilta, Laura Lehtolalta ja vaikka miten monelta muulta taitavalta tekijältä. 

Myös loistavia esikoisia saimme lukea, kuten Anna Soudakovaa ja Iikka Hackmania, ja hienoja ulkomaisia uutuuksia tekijöiltä tyyliin Alex Schulman, Vidgis Hjorth, Elizabeth Strout ja Elena Ferrante. Ikisuosikkini Margaret Atwood ei tänä vuonna niin suuresti säväyttänyt kuin aiemmin. Samoin Caspar Colling Nielsenin uusin, Euroopan kevät, oli pettymys. Kovasti kohutun Suon villin laulun lumoon en uponnut; pidin tarinaa epäuskottavana ja luontosuhteeltaan amerikkalaisen vieraantuneena.

Tietokirjoista vaikutuksen tekivät Heikki Herlin kirjallaan isästään ja Viljami Puustinen Veljekset Gallénillaan, kuvassa alla. Viljamin vieressä yläkuvassa oikealla Helena Ruuska, jolta ilmestyy tänä vuonna 2021 kirja Akseli Gallen-Kallelan vaimosta Marysta, alakuvassa bloggaaja.

Virtuaaliset kirjamessut toimivat hyvin, mutta eihän se sama ole kuin kokea tunnelma paikan päällä. Toivon todella, että 2021 päästään normaaliin, Messukeskukseen, Turkuun, ehkä myös Tampereelle... 

Ja teatteriin! Kansallisen upean Sinivalas-esityksen ennätin alkuvuonna nähdä ja päästä yhteiskuvaan teatteria johtavan Mika Myllyahon kanssa. Eero Aho ja Emmi Parviainen loistivat lavalla.

Monta hyvää vuoden 2020 teosta on vielä lukematta tai bloggaamatta. Niiden kanssa jatkan, ja vuodelta 2021 toivon yhtä hienoa kirjasatoa, sen rokotteen lisäksi. Ilahduttavasti kansa on lukemisen taas muistanut, kun tekemisiä rajoitettiin. Myynti on käynyt vilkkaasti, samoin kirjastojen ovet. Tämän ilmiön toivon jatkuvan ja kasvavan: näin mahdollistetaan meille laatuluettavaa jatkossakin. 

Iloista uutta vuotta - luetaan ja kirjaillaan!

Kirjavuosikooste 2019

Aiemmat koosteet löytyvät Vuosikoosteet-sivulta.